Teksti

Vanha! Sivulla olevat tiedot ovat vanhentuneet tai kokonaan lopetettu.

Koodi

Ajattelu
"Puhe"
Nimi
Pelimekaniikan kuvaus
Huomautus

Rivinvaihto tarkoittaa, että dialogiruutu vaihtuu.

Prologi

Tausta: Helsingin kadut

On kaunis aurinkoinen päivä. Kävelen rauhallisesti pitkin Helsingin katuja. Vaikka kaupungissa onkin paljon autoliikennettä ja taustamelua, niin voin silti hyvin kuulla lintujen laulun. Koko kaupunki vaikuttaa perin rauhalliselta vaikka näin hyvänä päivänä ulkona onkin paljon ihmisiä.

Kävellessäni katua pitkin mietin miksi kummassa en ole useammin ihan vain kävellyt ulkona. Vaikka en tunnekaan Helsingin seutuja niin kauhean hyvin, tämä päivä saa minut tuntemaan kuin olisin aina asunut täällä.

Niin, en siis tosiaan ole asunut Helsingissä kuin vasta hieman yli kuukauden. Aloitin vasta muutama viikko sitten opiskelut lääkkiksessä ja tämä on ensimmäinen kerta elämässäni kun olen oikeasti omillani.

Tausta: Helsingin kadut 2

Vaikka minusta tuntuukin tällä hetkellä siltä , että tuntisin nämä kadut kuin omat taskuni, totuus ei ole läheskään yhtä miellyttävä. Olen nimittäin ollut viimeiset kaksi tuntia eksyksissä, etsien yhtä tiettyä osoitetta tästä suuresta kaupungista.

Onneksi onnistuin kysymällä saamaan kunnolliset ohjeet määränpäähäni, vaikkakin neuvojallani oli naurussa pitelemistä. Olin näemmä kävellyt etsimäni osoitteen ohitse jo viisi kertaa.

Tausta: Kertsin rapun ovi

Mannerheimintie 5 B.

Tässä se on.

Tausta: Eka kerros

Astun rappuun, joka ei ulkopuolisesta näytä tippaakaan sisään kutsuvalta. Suoraan ulko-ovea vastapäätä näen suuret hissin ovet. Hitaasti rappuun peremmälle kävellen painan hissin tilausnappia ja odotan sen hyristelevän alas.

Perinteisen piippauksen säestyksellä vetäytyvät liukuovet sivuun. Astuen sisään vilkaisen peilistä heijastuvaa olemustani samalla, kun hissi sulkeutuu fatalistisesti takanani.

CG päähenkilön peilikuvasta Hissin peilistä heijastuva kaveri mulkkaa minua hermostuneesti. Vasta nyt huomaan, kuinka jännittynyt todella olen.

En edes tiedä, miksi tunnen oloni tällä hetkellä näin levottomaksi; en nörtähtävistä elämäntavoistani huolimatta juurikaan vieroksu sosiaalista kanssakäymistä. Ei sillä, että olisin ylenpalttisen seurallinenkaan ihminen. Ulosantini laatuun vaikuttavat monet tekijät, etenkin sen kohteet.

Samaa tasapainottelua tuppaan noudattamaan myös ulkonäössäni. En erityisemmin näe vaivaa fyysisen olemukseni suhteen, mutta pyrin pitämään itseni edes mukiinmenevissä kuosissa. En siis näe tarvetta meikki- tai paperipusseille.

Yritän kai sanoa hienosti, että olen melkoisen tavallinen tyyppi.

Kääntyen poispäin peilistä mietin, miksi tämä tavallinen tyyppi on täällä.

Tausta: Joku tavallistakin enemmän shopattu, ruskeensävynen kuva Porthaniasta

Tapaus sai alkunsa vajaa viikko sitten, ollessani Helsingin yliopiston avajaiskarnevaaleissa.

Haahuillessani neuvottamana ihmismassojen lomitse löysin pöydän, joka liioittelematta pursui erilaista japanilaiseen populaarikulttuuriin liittyvää kamaa.

En ehtinyt juurikaan reagoida näkemääni, kun yksi pöydän pitäjistä jo astui eteeni.

??? (Lauri) Ei spriteä. Lauri voi editoida näitä itselleen sopivammaksi.
”Huomenta! Mahtaako teiltä löytyä mielenkiintoa animea, mangaa, videopelejä, yaoita taikka mahdollisesti random encountereita kohtaan?”

Vastasin hänelle tyhjällä katseella.

??? (Lauri)
”Joo, näen ilmeestänne, että kojumme on tehnyt teihin vaikutuksen! Yliopiston Anime ja Manga, lyhyesti Yama, palveluksessanne! Ensi lauantaina meillä on uusien ilta kerhohuoneellamme! Ota tästä ilmaislippu, siitä löytyy osotteet ja kaikki!”

Päästäen pelottavan hörötyksen länttäsi hän piletin käteeni ja katosi näköpiiristäni, luultavasti uusia uhreja etsimään. Sulloin lipun taskuuni ja jatkoi pöytien kiertelyä karnevaalien loppuun saakka.

Tausta: Tausta: hissin sisältä

Palaten jälleen tähän päivään otan ilmaislipun taskustani ja sitä hermostuneesti hipeillen tarkastan siihen raapustetun kerroksen.

4. kerros, kuten muistelinkin.

Painan nopeasti 4. kerroksen nappia, ikään kuin estääkseni enemmät epäilyt, ja pyörähtäen ovea kohti odotan lähestyvää hetkeä.

Puolisen minuuttia myöhemmin, hissin möllöttäessä yhä paikoillaan, palaan turhautuneena ohjauspaneelin ääreen ja isken nelosnappia uudelleen.

Hissi ei kuitenkaan tunnu tottelevan, ja yhtäkkiä huomaan sorkkimani napin vieressä palavan merkkivalon. 4. kerros näyttää olevan lukittu.

...

Perkele.

Kuva B-rapun rappusista

Avaan hissin ovet ja suuntaan kiivasti rappuihin, nousten niitä kaksi askelta kerrallaan. Neljänteen kerrokseen saapuessani panen merkille, että kunnossani olisi parantamisen varaa puskiessani oven raskaasti puhisten auki.

Kuva Käytävästä

Oven takana aukeaa poikittain minua kohden menevä käytävä. Missään ei näy merkkeiä että kumpaan suuntaan tulisi mennä. En ehdi pitkääkään miettiä valintaani, kun jo kuulen korvia tärvelevän äänen.

??? (Lauri)
”SININEEEEN!!!”

Näen vain vilauksen sinistä, kun tunnistamaton lentävä, sininen esine pamahtaa keskelle tauluani. Tästä taaksepäin heilahtava pääni iskeytyy ovenkarmiin ja sanoo toimintasopimuksensa irti.

Pimeyttä

...

Hämärä tausta sekä epätarkka siluetti buruu-tanista

??? (buruu-tan)

“Hei, hei oletko kunnossa.”

“apua, apua, älä vaan kuole, ugyuu~.”

“ Hei, hei herää. Ole kiltti ja herää.”

??? (Jari)

“Haloo, herätys.”

Tausta: Kertsi

Havahdun siihen, että poskiani läimitään kevyesti mutta rivakasti. Silmäni hivuttautuvat hitaasti auki, ja naamaani rukannut henkilö astuu taaksepäin.

Selkäni ilmoittaessa minun makaavan hyvin epämukavan materiaalin päällä nousen rivakasti ylös, mikä osottautuu virheeksi kupolini samentuessa jälleen hivenen.

Jari: perusilme

??? (Jari) Jari, muokkaa tätä vapaasti

”Hei, ootko kunnossa?”

Hivenen totuudenvastaisesti nyökkään.

??? (Jari)
”Huh, hyvä juttu! Sori toi äskeinen, porukka innostu vähän liikaa Mario Kartissa.”

Jari: iloinen

Jari
”Mut, niin, tulitsä tutustumaan Yamaan? Mä oon Jari, yks jäsenistä(/muu titteli). Mikä sun nimi on? Mistä päin tuut? Ootko yliopistolla? Mitä opiskelet? Pelaatko? Kiinnostaako visual novellit? Ootko kauan harrastanut animee ja mangaa? Mites kuulit Yamasta? Cock goes where?”

Hidasta kaveri vähän, minulla ei tehot riitä.

Sisäinen ahdinkoni näkyy näemmä ulkoisestikin, sillä uusi tuttavanani näyttää rauhoittuvan hieman.

Jari: perusilme

Jari
”Nii, tosiaan, asetu toki vaan ensin aloilles.”

Nyökkään jälleen, ja hetken nuppiani viriteltyäni vastaan viimein Jarille.

Aki
”Joo, terve. Olen Aki Haparainen. Opiskelen lääketiedettä ekaa vuotta.”

Jari: iloinen

Jari
”Vau, lääketiedettä? Hienoo! Millaselt se on susta vaikuttanut?”

Aki
”Öh, ihan mukavaahan siellä on toistaiseksi ollut.”

Jari
”Hyvä juttu. Meil ei tosiaan oo liiemmälti ollu lääkisläisiä tääl Yamas.”

Jari: perusilme

Jari
”Nii, Yamaahan sä tulit tänne tutustuu, toivottavasti?”

Aki
”Kyllä, olin tulossa uusien iltaan.”

Jari: iloinen

Jari
”Jees! Tää täs on meiän kerhohuone, mut kaikki on tällä hetkellä tuol viereisessä kokoushuoneessa. Mennääs esitteleen sut muille!”

Ennen kuin ehdin vastata, Jari tarraa minua käsivarresta ja viilettää käytävään.

Tausta: Käytävä

Rynnistämme seuraavan avonaisen oven luo, minkä jälkeen Jari törkkää minut siitä sisään. Kompuroin sisään huoneeseen, jonka joka iikka kääntyy katsomaan minua.

CG Cajsas olevast possest?

Yamalaiset
”Tervetuloa Yamaan!”

Opening